Hurraa, ajanjakso eKr. (ennen Karkkilakkoon ryhtymistä) on vihdoin historiaa! Että ei muuta kuin sokka irti ja laarit auki, Makuuni FilmTown here I come!

Ps. Candy Queen nyt myös Instagramissa sekä Twitterissä.

Kyllä, olen ollut karkkilakossa viimeiset viisi (5) viikkoa. (!!!) Tästä johtuu myös blogin puolelle laskeutunut radiohiljaisuus – on vaikea kirjoittaa karkkiarvosteluja tai muutakaan järkevää sisältöä aiheeseen liittyen, kun yhtäkään herkkua ei saisi suuhun eksyä.

Karkkilakon syitä en ala sen kummemmin erittelemään, mutta tämä oli tehtävä ja luojan kiitos se on kohta ohi. Nimittäin jokainen lakko päättyy aikanaan, niin tämäkin vaikkei totta puhuen jokaisena hetkenä ole siltä tuntunut.

Lakon eräpäiväksi on asetettu ystävänpäivä, jonka jälkeen aion syöksyä astella rauhallisesti Makuunin ja/tai Filmtownin (en osaa vielä sanoa kumman.. vai molempien?) karkkilaareille suosikkiharrastukseni pariin. Jos tämä lakko nimittäin jotain on opettanut niin sen, että todellakin kaipaan elämääni karkkia kuin janoinen vettä.

Vaikka sokerikoukusta on viiden viikon aikana päästy yli ja ympäri, on elämässä tällä hetkellä tyhjä karkittoman ajanjakson jättämä aukko. Luulen, että aukon tilkkimiseen tarvitaan vähintään kolme kiloa irtokarkkeja sekä monta tuntia sohvalla herkkujen ja hömppäohjelmien parissa vietettyä aikaa. Että sori nyt vaan kaikki terveysintoilijat, joiden silmissä tällaiset paheelliset sokeriherkut ovat heti saatanasta seuraavana.

Karkkilakolla on muuten ollut ihmeellisiä vaikutuksia. En esimerkiksi muistanut ollenkaan penkkaripäivää! Siis minä, joka olen useina vuosina saanut tuntea niin kutsutun “penkkaritreenin” jälkeiset lihaskivut koko alakropassani. Huh! Pois tällainen minusta.

Oli miten oli, ensi viikolla ehkä palataan siis rotiin ja blogin pariin jonkun oikean asian kanssa. Ellen sitten pode överiksi menneen viikonlopun jäljiltä sellaista karkkikrapulaa, etten tolpilleni selviä. Wish me luck!